Mie oon niin sairas... En voinut mennä tänään kouluun sillä herätessäni aamulla ihoni oli muuttunut posliiniksi! En mitenkään voi käydä koulua tässä kunnossa. Jonkun on täytynyt kirota minut kateudesta, miten hienosti ihmissormeni kirjoittivat äidinkielen analyysejä ja virkkasivat kuvia. Posliinikäsillä on niin vaikea käyttää tietokonetta! Mutta älkää huoliko! Olen lähtenyt matkalle löytämään uutta tarkoitusta. Ennen matkaanlähtöä valmistin mikrossa vähän multaa mmm. Syksyinen multa maistuu parhaalta.
Rakastan miun CD-kokoelmaa. Harmillisesti siellä minne olen matkalla ei ole sähköä, mikä tekee levyjen kuuntelusta vaikeaa. Onneksi olen opetellut lukemaan niitä. Laitan levyt miun suuhun ja ne pyörii siellä. Musiikki soi miun päästä tulee miun nenästä ulos.
Klink klink klink klink kuuluu miun käsistä kun taputan nallen kertomille vitseille. Hups! Taputin liian kovaa pikkurilli särkyi. Ei se mitään en tarvitse näitä posliinikäsiä näillä ei voi edes näyttää peukkua. En siis voi liftata.
Kiharran miun muovihiukset ja ne alkaa sulaa. Koko talo haisee palaneelta muovilta. Se on tulessa! Miun tukka! Kierikierikieri maassa ja laittaa pää vesilasiin. HUH! Meinasi käydä köpelösti.
Tuolla se on. Määnpäärä sateenkaaren päässä. Sieltä löydän vastaukset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti