torstai 12. maaliskuuta 2026

Pannullinen teetä?

Keitin itselleni pannullisen teetä, jotta jaksaisin opiskella paremmin. Voi tietenkin päätellä, että koska kirjoitan nyt blogia en ole tekemässä läksyjä. Se on totta, mutta en tee tätä vain vältelläkseni koulutöitä vaan myös kehittyäkseni kirjoittamisessa. Toisaalta läksyjen tekeminen kunnolla kehittäisi kirjoittamistaitoa myös, mutta se on tylsempää. Minulla on nimittäin sellainen olo, että olen huono tuottamaan teksti. En tarkoita, että se olisi laadultaan huonoa vaan, että se on vaivalloista ja vie paljon aikaa, niin että kokeessa ihmettelen, kuinka kaverini ovat kirjoittaneet jo niin paljon, kun minä en keksi kirjoitettavaa. Pääni sisällä ymmärrän asiat, mutta on vaikeaa asettaa ne sanoiksi ja hyväksi esseevastaukseksi. 

On tietenkin mahdollista, että liioittelen asiaa päässäni, koska viime jaksossa tein vain yhden reaalikokeen. Se meni huonosti, muttei siksi että olisin vain yleisesti huono reaaliaineissa vaan siksi, että kokeeseen lukemisen sijaan olin bilettämässä. Olen siis iloinen, että pian on koeviikko, jotta voin todistaa itselleni etten olekaan huono ja on turha murehtia mahdollisesta huonoudesta.


Nyt ollaan sellaisen uhan alla, että teeni ehtii loppua ennen, kuin edes aloitan läksyjen teon. Tämän teen ostin viime vuonna tuliaisiksi Budapestista, mutta taidan olla ainoa, joka sitä juo. En edes tiedä onko tämä oikeasti teetä, koska tee maistuu yleensä hieman pahalle, mutta tämä maistuu vadelmalle. Mistäköhän löydän lisää tällaista teetä sitten, kun olen juonut kaiken. En usko, että on mikään Unkarilainen erikoisuus, koska ostin tämän teen ylihintaan jostakin matkamuistokaupasta ja se oli sellaisessa geneerisessä Budapest-tuliainen  paketissa.

En siis muuten perusta arvoani tai älykkyyttäni arvosanoille, mutta ylioppilaskokeissa niillä on valitettavasti väliä. Nyt kun kirjoitukset ovat taas menossa, se muistuttaa siitä, että ne ovat ihan kohta minullakin edessä. Saan kursseista oikein hyviä numeroita, mutta se ei riitä vakuuttamaan minua, siitä että olisin oikeasti taitava, varsinkaan kun olen saanut selkeästi aivan huonosti tehdystä kokeesta arvosanaksi kahdeksan. Luultavasti kuitenkin aliarvioin taitoni. Olin tehnyt englannin kirjoitelman sillä ajatuksella että "tää nyt vaan on tämmönen, kunhan saa jotain tehtyä", ja sain samaisesta kirjoitelmasta 94 pistettä 99stä. Siinä ei ollut yhtäkään virhettä (lukuun ottamatta yhtä huolimatonta näppäilyvirhettä) eikä mitään huomautettavaa. 

No niin ehkä tällainen vapaampi kirjoittaminen vetreytti aivojani. Nyt pitää siirtyä oikeiden läksyjen pariin, koska kello tulee puoli seitsemän. Minulla on tehtävänä historian läksyt, matikasta pari tehtävää (jos jaksan), englannin sanakokeeseen harjoittelu, englannin itsenäiset tehtävät sekä elämänkatsomustiedon itsenäinen tehtävä. Olen juonut teestä lähes puolet.

 

keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Keskiviikko...

On niin rankkaa kun pitää herätä aikaisin aamulla. Toi eläin istu ruokapöydässä, mutta en antanut sille puuroa. Ei se varmaan tykkäis ees siitä.


Kamalaa olla koulussa neljään asti ei siinä vaiheessa kukaan voi jaksaa opiskella mitään. Varsinkaan jos vika tunti on matikkaa. Matikka on varmaan ainut oppiaine, josta en koe, että olisi hyötyä miun elämässä. Siis kyllä on tärkeää osata laskea, mutta ei miun arkielämässä tarvitse derivoida mitään.


Miun piti pestä käsin pyykkiä, koska oon tuunannut noita vaatteita, eikä niitä siksi voi laittaa pyykkikoneeseen. Hirveen rankkaa kun pitää tehdä asioita, mutta olin ahkera ja myös siivosin miun huonetta. Pitäis siivota useemmin, koska siitä tulee oikeestaan ihan hyvä mieli (ja sit ei ois niin sotkusta koko ajan)


Keittoa.


Nytkin miun pitäisi opetella englannin ja ranskan sanoja, mutta kirjotan mieluummin tätä. Väsyttää hirveesti mutta valvon varmaan taas turhan myöhään. Miksi miun pitää olla kellon orja se on keksitty juttu. Ei ihmisen kuulu talvella herätä, kun on vielä yö, ja ahkeroida samalla tavalla kuin kesällä. Pitäisi mennä talviunille niin kuin muumit! En jaksa kirjottaa tänne hyvää yleiskieltä, mutta yritän laittaa edes pilkut oikein, että äikän esseet eivät olis täynnä virheitä. Pliis tarviin esseen takas haluun tietää miten se meni.



lauantai 29. marraskuuta 2025

Kulmalävistys: sisältää verta

Mie otin kulmalävistyksen pari viikkoa sitten. Nää kuvat on siltä päivältä. Se sattui paljon vähemmän, kuin odotin. Ehkä seuraavalla kerralla ei jännitä enää niin paljoa.


Se on tähän mennessä parantunut hyvin, eikä se ole edes jäänyt vahingossa minnekään kiinni. 
 

Mie vaan toivon, ettei meiän koira päätä raapaista miuta naamaan. Voisi tulla aika pahaa jälkeä. 


Toivottavasti tää paranee jatkossakin hyvin. On tosi hassua tuntea että miun ihon alla on metallia, ja mikään muu ei pidä sitä siinä. Toivon ettei tää kasva ulos.

keskiviikko 5. marraskuuta 2025

Klink klink lkink sanoo pienet posliinikädet


Mie oon niin sairas... En voinut mennä tänään kouluun sillä herätessäni aamulla ihoni oli muuttunut posliiniksi! En mitenkään voi käydä koulua tässä kunnossa. Jonkun on täytynyt kirota minut kateudesta, miten hienosti ihmissormeni kirjoittivat äidinkielen analyysejä ja virkkasivat kuvia. Posliinikäsillä on niin vaikea käyttää tietokonetta! Mutta älkää huoliko! Olen lähtenyt matkalle löytämään uutta tarkoitusta. Ennen matkaanlähtöä valmistin mikrossa vähän multaa mmm. Syksyinen multa maistuu parhaalta. 


Rakastan miun CD-kokoelmaa. Harmillisesti siellä minne olen matkalla ei ole sähköä, mikä tekee levyjen kuuntelusta vaikeaa. Onneksi olen opetellut lukemaan niitä. Laitan levyt miun suuhun ja ne pyörii siellä. Musiikki soi miun päästä tulee miun nenästä ulos.


Klink klink klink klink kuuluu miun käsistä kun taputan nallen kertomille vitseille. Hups! Taputin liian kovaa pikkurilli särkyi. Ei se mitään en tarvitse näitä posliinikäsiä näillä ei voi edes näyttää peukkua. En siis voi liftata. 


Kiharran miun muovihiukset ja ne alkaa sulaa. Koko talo haisee palaneelta muovilta. Se on tulessa! Miun tukka! Kierikierikieri maassa ja laittaa pää vesilasiin. HUH! Meinasi käydä köpelösti.




Ainiin virkkasin miun kameralle söpön pussin! Pitää taas alkaa virkkaamaan enemmän, voisin tehdä vaikka kivan kuvan seinälle. Ainiin miulla on nykyään klink klink posliinikädet... Hyvästi virkkaus. Paitsi! jos löydän hyyvin piienen virkkuukoukun... Takiaisen koukulla hämähkinseitistä virkattu pienenpieni näkymätön nalle.


Tuolla se on. Määnpäärä sateenkaaren päässä. Sieltä löydän vastaukset...











 

maanantai 3. marraskuuta 2025

Heipparallaa

Tässä on miun toinen blogi. Mie halusin blogin mihin mie voin laittaa mitä vaan mie haluun. Enimmäkseen mie haluun laittaa tänne kuvia. Haluun alkaa kuvaa enemmän muitakin kun vaan nukkeja. Haluun myös laittaa ne kuvat jonnekin muuallekin kuin miun kameraan. Joten siksi tää blogi. Mie tykkään blogeista kun ei tarvii kytätä mitään tykkäyksiä ja seuraajia. Miuta ei kiinnosta näkeekö kukaan tätä. 


Mie kirjotan tätä yhentoista jälkeen illalla. Oisinkohan mie onnellisempi jos menisin ajoissa nukkumaan ja nukkuisin tarpeeksi? Ei oo kovin kivaa olla ihan väsynyt koulussa. Mutta toisaalta on kivaa olla hereillä myöhään illalla. Miun pitäis kyllä silti korjata miun unirytmi, koska ei voi olla terveellistä nukkua liian vähän joka arkiyö. Hereillä mie kyllä nautin elämästä enemmän kuin nukkuessa. Varsinkin silloin jos nukkuessa nään unta, jossa muurahaiset, kimalaiset ja demoniset lapset käy miun kimppuun.


Pidän tätä samalla ajatuksella kuin miun päiväkirjaa: laittelen tänne juttuja miun elämästä, jotta voin muistella niitä myöhemmmin. Jotta ne on tallessa jossakin.


Miun pitäis juoda enemmän teetä. Tee on hyvää, varsinkin punainen tee, koska voin leikkiä olevani vampyyri. Oispa loma. Yks viikko ei ollut tarpeeksi. Haluun kattoo elokuvia kaikki yöt ja nukkua päivät. Mie haluun ehtiä tekee muutakin kuin opiskelee.






















Pannullinen teetä?

Keitin itselleni pannullisen teetä, jotta jaksaisin opiskella paremmin. Voi tietenkin päätellä, että koska kirjoitan nyt blogia en ole tekem...