Kulmalävistys: sisältää verta

Mie otin kulmalävistyksen pari viikkoa sitten. Nää kuvat on siltä päivältä. Se sattui paljon vähemmän, kuin odotin. Ehkä seuraavalla kerralla ei jännitä enää niin paljoa.

Se on tähän mennessä parantunut hyvin, eikä se ole edes jäänyt vahingossa minnekään kiinni. 

 

Mie vaan toivon, ettei meiän koira päätä raapaista miuta naamaan. Voisi tulla aika pahaa jälkeä. 

Toivottavasti tää paranee jatkossakin hyvin. On tosi hassua tuntea että miun ihon alla on metallia, ja mikään muu ei pidä sitä siinä. Toivon ettei tää kasva ulos.

Päivällinen

 

Miun mahaan vähän sattuu...

Klink klink lkink sanoo pienet posliinikädet

Mie oon niin sairas... En voinut mennä tänään kouluun sillä herätessäni aamulla ihoni oli muuttunut posliiniksi! En mitenkään voi käydä koulua tässä kunnossa. Jonkun on täytynyt kirota minut kateudesta, miten hienosti ihmissormeni kirjoittivat äidinkielen analyysejä ja virkkasivat kuvia. Posliinikäsillä on niin vaikea käyttää tietokonetta! Mutta älkää huoliko! Olen lähtenyt matkalle löytämään uutta tarkoitusta. Ennen matkaanlähtöä valmistin mikrossa vähän multaa mmm. Syksyinen multa maistuu parhaalta. 

Rakastan miun CD-kokoelmaa. Harmillisesti siellä minne olen matkalla ei ole sähköä, mikä tekee levyjen kuuntelusta vaikeaa. Onneksi olen opetellut lukemaan niitä. Laitan levyt miun suuhun ja ne pyörii siellä. Musiikki soi miun päästä tulee miun nenästä ulos.

Klink klink klink klink kuuluu miun käsistä kun taputan nallen kertomille vitseille. Hups! Taputin liian kovaa pikkurilli särkyi. Ei se mitään en tarvitse näitä posliinikäsiä näillä ei voi edes näyttää peukkua. En siis voi liftata. 

Kiharran miun muovihiukset ja ne alkaa sulaa. Koko talo haisee palaneelta muovilta. Se on tulessa! Miun tukka! Kierikierikieri maassa ja laittaa pää vesilasiin. HUH! Meinasi käydä köpelösti.

Ainiin virkkasin miun kameralle söpön pussin! Pitää taas alkaa virkkaamaan enemmän, voisin tehdä vaikka kivan kuvan seinälle. Ainiin miulla on nykyään klink klink posliinikädet... Hyvästi virkkaus. Paitsi! jos löydän hyyvin piienen virkkuukoukun... Takiaisen koukulla hämähkinseitistä virkattu pienenpieni näkymätön nalle.

Tuolla se on. Määnpäärä sateenkaaren päässä. Sieltä löydän vastaukset...

 

Heipparallaa

Tässä on miun toinen blogi. Mie halusin blogin mihin mie voin laittaa mitä vaan mie haluun. Enimmäkseen mie haluun laittaa tänne kuvia. Haluun alkaa kuvaa enemmän muitakin kun vaan nukkeja. Haluun myös laittaa ne kuvat jonnekin muuallekin kuin miun kameraan. Joten siksi tää blogi. Mie tykkään blogeista kun ei tarvii kytätä mitään tykkäyksiä ja seuraajia. Miuta ei kiinnosta näkeekö kukaan tätä. 

Mie kirjotan tätä yhentoista jälkeen illalla. Oisinkohan mie onnellisempi jos menisin ajoissa nukkumaan ja nukkuisin tarpeeksi? Ei oo kovin kivaa olla ihan väsynyt koulussa. Mutta toisaalta on kivaa olla hereillä myöhään illalla. Miun pitäis kyllä silti korjata miun unirytmi, koska ei voi olla terveellistä nukkua liian vähän joka arkiyö. Hereillä mie kyllä nautin elämästä enemmän kuin nukkuessa. Varsinkin silloin jos nukkuessa nään unta, jossa muurahaiset, kimalaiset ja demoniset lapset käy miun kimppuun.

Pidän tätä samalla ajatuksella kuin miun päiväkirjaa: laittelen tänne juttuja miun elämästä, jotta voin muistella niitä myöhemmmin. Jotta ne on tallessa jossakin.

Miun pitäis juoda enemmän teetä. Tee on hyvää, varsinkin punainen tee, koska voin leikkiä olevani vampyyri. Oispa loma. Yks viikko ei ollut tarpeeksi. Haluun kattoo elokuvia kaikki yöt ja nukkua päivät. Mie haluun ehtiä tekee muutakin kuin opiskelee.